En usko, että tämä lause ja se ruotsin kielinen ”Är du allvarlig?” kuuluu yhteen. Tämä on puhekieltä, mutta se ruotsinkielinen on kirjakieltä. Mitä mieltä sinä olet? Pitäisikö jakaa ne ja lisätä puhekielinen lause?

Totta puhut. Poistan linkityksen ruotsinkieliseen lauseeseen. Lisäätkö puhekielisen version?

Alan epäröidä. Pitäisikö minun todella kirjoittaa oikeaa puhekieltä? Niin kuin ”Äru seriös?”. En tiedä, sopiiko se tänne? Ruotsin puhekieli kirjoitettuna ei ole hyvin standardisoitu.

Suomessa tällaista kirjoittelua voi nähdä Facebookissa tai Twitterissä tai vaikka tekstiviestissä. Hyvin epämuodollisissa tilanteissa siis. Kirjoittaako kukaan ruotsiksi missään tilanteessa ”Äru seriös”? Jos kirjoittaa, niin ei tarvitse epäroidä. Suomenruotsalaiset ainakin käyttää paljon puhekieltä jäljittelevää kirjoitustapaa Facebookissa (”och” --> ”o”, ”är” --> ”e” jne.).

Tatoebaan voi ihan hyvin lisätä myös puhekielisiä lauseita, kunhan niihin laittaa vielä erikseen tunnisteen ”colloquial”. Voit tietysti tehdä uuden tunnisteen ruotsin puhekielisiä lauseita varten, jos aiot lisätä niitä enemmänkin (kuten minä olen tehnyt tunnisteen ”Helsinki area spoken language”). Puhekielisistä lauseista saattaa olla suurtakin hyötyä maahanmuuttajille, jotka yrittävät ymmärtää miksi kielitunnilla opetetaan jotain ihan muuta kieltä kuin mitä ihmiset oikeasti puhuvat. :)

Ei muuten suomenkaan puhekieli ole standardoitua (tarkemmin sanottuna nämä minun lisäämäni lauseet ovat Helsingin seudun puhekieltä, muut alueelliset murteet ovat sitten erikseen). Tämäkin lause voisi olla esimerkiksi muodossa:
Ooksä ihan tosissas? tai
Ootsä iha tosissas? tai
Ooksä iha tosissas?
Riippuu vähän puhujasta kuka sanoo mitenkin. Minä sanoisin niin kuin olen lauseen lisännyt. Tai itseasiassa nyt kun aloin tarkemmin miettiä, niin taidankin sanoa ”Ootsä iha tosissas?”, ilman n-kirjainta...

Totta! Olen aivan samaa mieltä!